Wildanas Some Like It Hot

Wildanas Some Like It Hot "Fiilis"

Olin ajatellut, että uusi lauman jäsen voi saapua vuonna 2011. Olin jutellut koulukaverini Annan kanssa tollereista ja tiedossa oli, että pentuja olisi tulossa jossain vaiheessa. Olen aina salaa ihaillut tollereita, ensinnäkin se mukava punainen väri, koko, tehokkuus ja touhukkuus. Kun Anna ilmoitti ajan kohdan, milloin pentuja olisi tulossa, olin alkuun sitä mieltä, etten ole varma onko minulla tulevana keväänä aikaa pennulle. Toisaalta samahan se tilanne voi olla vuodenkin päästä. Päätöstä ei kuitenkaan kauaa tarvinnut miettiä, ja lupaus sijoituspennusta varmisti asian.

Marraskuussa 2009 Anna ilmoitti, ettei saapuisikaan kouluviikolle, vaan lähtisi astutusreissulle, mielessäni ajattelin, että ehkä hieman aikaista ja sopiva astutuspäivä olisi lauantai 7.11.2009. Näinhän se sitten oikeasti olikin. Kun pentujen odotettu syntymisajankohta läheni olin varma, että pennut syntyvät 6.1.2010. Syntymää edeltävänä yönä en saanut nukuttua ja mieleni valtasi ihmeellinen hyvänolontunne. Päivän olin kuin tulisilla hiilillä ja meinasin jo laittaa viestiä Annalle, että nyt ne pennut syntyvät, ihan varmasti. En kuitenkaan laittanut viestiä ja iltapäivällä tuli ilokseni ilmoitus pentujen syntymästä. Hyvä fiilis ei kadonnut muutamaan päivään.

Mennessäni katsomaan pentuja en vielä tiennyt kuka hurmaava pentu olisi minun. Itselläni oli muutama suosikki pelkkien kuvien perusteella. Mutta Anna oli valinnut Fiilikseksi pentulaatikon Ninnin. Tämä pentu tuli ja katsoi suoraan silmiin ja tuli tunne, että pentu näki suoraan lävitseni. Pieni 5,5 viikkoinen Fiilis siinä tuijotteli minua ja sulatti sydämeni. Olen varma, että Alma lähetti tämän pennun minulle. Olen ollut eksyksissä ilman mieltäni ja nyt sain tunteeni tekemään päivistäni erikoisia. Fiiliksen kanssa on tarkoituksena tehdä niitä asioita, jotka tuntuvat meille sopivan. Mitä, sitä en vielä tiedä, mutta kerron sitten. Matkani noutajien ihmeelliseen maailmaan siis jatkuu....

Päivitystä marraskuussa 2011: Fiilis agilitaa ykkösluokassa Virtasen Tanjan kera, tottistelee mamman kanssa sekä harjoittelee ahkerasti taippareita varten.

Kuinka Fiilis sai nimensä

Alusta asti minulla on ollut hyvin vahva tunne Fiilistä kohtaan. Marraskuun 2009 puolenvälin tienoilla näin unen, jossa menin katsomaan pentuja Annan luokse. Unessa pennut olivat viisiviikkoisia ja niin pieniä. Anna antoi minulle pennun ja ihmettelin miksi ihmeessä saan niin nuoren pennun mukaani, koska luovutusikähän on vasta 7-8 viikkoisena. Unessa Anna sanoi, että tehdään paperit sitten myöhemmin, saat nyt huolehtia pienestä prinsessasta. Unessa annoin pennulle nimeksi Fiilis, tosin totesin, että se voidaan lausua Viilis, mutta voi muuttua myös Liiviaksi tai Kliiviaksi. Pentu oli niin kauniin punainen ja pehmeä. Se painoi päänsä kaulaani vasten ja tunsin sen sydämen sykkeen. Kuljin pentu sylissäni vanhassa metsässä, jossa maa oli pehmeän sammaleen peitossa ja ympärillämme lenteli perhosia. Voin vieläkin palata muistoissani uneen, siitä jäi niin voimakas hyvänolontunne. Nimi on unessa nähty ja näin ollen se tulee niin olemaan. Fiilis on minun hyvänolontunteen tuoja.